sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Menetetty miehisyys ja riistohinta

Hauh! Eilen oli Nemolla kyllä kunnon kauhujen päivä, kaikki mahdolliset huonot asiat tapahtui yhtä aikaa. Mutta siitä vähän myöhemmin, kerrataanpa Nemon nykytilanne. Hänelle kuuluu tällaista:  


Eli siis kastrointi takana! Nyt osa varmaan miettii että missä on kauluri, ja mikä tuo itkettävän tyylikäs sininen haalari oikein on olevinaan. No, samalla lääkärireissulla selvisi että Nemolla oli panta hiertänyt kaulaa ikävästi, ja tämä oli raapinut sen niin huonoon kuntoon että karvat oli ajeltava pois, ja siihen ei mitenkään voinut kauluria pistää. Joten nyt koiramme on erityisen muotitietoinen.

Huono vain ettei tuo oikeastaan estä nuolemista, ja se putoaa jatkuvasti pois. Tappijalkojen ja pitkän ruumiin yhteisvaikutusta. No, sen kanssa on nyt vain elettävä, onneksi Nemo on ollut urhea eikä ole kauheasti edes yrittänyt nuolla leikkaushaavoja. 


Kaulaa sen sijaan on tullut raavittua, vaikka ollaan siihen laitettu huivi suojaksi. Kivahan se on että jättää tuon leikkaushaavan rauhaan, mutta kyllä sen kaulankin pitäisi antaa parantua... Tässäpä hieman ennen ja jälkeen-materiaalia kaulasta:


Vasemmalla oleva kuva on samalta päivältä kun koira tuli, oikealla oleva taas otettiin eilen. Että joo, on tullut raavittua hieman... alkaa tosin tuntua että kutina rupeaa pikku hiljaa vähenemään lääkityksen ja ajan kulumisen myötä, joten eiköhän tämä tästä. 

Siirrytäänpä otsikon seuraavaan aiheeseen, eli riistohintaan. Kysyin etukäteen mitä leikkaus tulee suunnilleen maksamaan, ja vastaus oli "301 euroa". Oletan ettei tuo yksi euro meinannut että tämä on arvioitu hinta, vaan ihan se lopullinen hinta. No, mikä loppuhinnaksi sitten tuli? 566 euroa. Hetki, anteeksi mitä? Ymmärrän siis tietenkin että kaulan ajelusta tulee vähän lisähintaa, mutta 260 euroa? 

Jos katsotaan laskua minkä sain, lukee tässä että "toimenpiteet" ja "tarvikkeet" maksoivat eniten. Toimenpiteistä tuli noin 290 euroa, tarvikkeista taas sata. Tarvikkeisiin sisältyy käsittääkseni muun muassa siis lääkkeet mitä saamme kotiin, anestesia-aineille on tässä erillinen osio. 


Tässä on kotiin saamamme lääkkeet. On liuotinainetta haavan sidelappuja varten, kolme ruiskullista (joista kaksi on jo käytetty) kipulääkettä, Betadinea jota meillä oli jo omasta takaa eikä siis sisältynyt laskuun, sekä geeliä tuohon kaulaan. Geelin pakkauksessa oli hintalappu missä lukee hinnaksi 30 euroa. Joten loput 230 tulee ilmeisesti kaulan ajelemisesta? Millä helvetin kynsisaksilla ne on oikein sitä koiran kaulaa leikellyt, että sille tulee noin iso hinta. Ärsyttää kun en paikan päällä tajunnut tivata selitystä! Grr. 

No, se siitä. Kerrataanpa vielä tämä Nemon elämän kauhein päivä. Ensinnäkin siltä revittiin irti tosiaan nuo sidelaput irti leikkaushaavan päältä. Se yksinään oli ressukalle niin pelottava kokemus ettei toista olekaan. :D Siihen tarvittiin kolme ihmistä. Kaksi pitämään jaloista kiinni, ja minä sitten ottelemaan lappuja irti. Liuottimen takia ressuun ei sattunut, mutta pelotti kyllä.

No, sittenpä huomasimme että pojan nassuun on iskenyt punkki. No, punkki irti ja se siitä. Vaan ei sittenkään, vähän ajan päästä huomattiin toinen punkki kävelemässä tuon suojapuvun päällä! Se vielä onnistui hukkumaan jonnekin, joten imuroitiin ensin ympäristö, sitten koira. Kosketuksissa imurin kanssa, kamalaa! Punkki onneksi löytyi lopulta. 

No, koettelemusten päivä ei ollut ohitse, sillä kirsikkana kakun päälle tänne iski illalla kamala ukkonen, ja Nemohan pelkää sitä kuollakseen. :D Eli potilaalla oli oikein rattoisa päivä. 

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen tassunjälki

Hau! 

Olen huono pitämään minkään laisia tervetulotoivotuksia tai alkupuheita, joten siirrytään suorin tein esittelemään tämän blogin karvainen sankari:

  Nemo



Nemo on salskea, maaliskuussa neljä vuotta täyttänyt welsh corgi pemproke-uros. Nemo nauttii lelupossun noutamisesta, lyhyistä kävelylenkeistä, pallolla leikkimisestä, sekä sivistyneestä ruokailusta. 

Hän on urheilullinen sekä erähenkinen, oltuaan noin puolet elämästään ulkokoirana äitini luona, itse asuessani isälläni. Lähes vuoden kinuamisen jälkeen sain vihdoin karvaisen lapseni samaan talouteen kanssani, ja näillä näkymin pysymme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.

 Nemon luonteenlaatu on leikkisän hurmaava, aktiivisen suloisen ihana. Kultainen pieni lutupulla, viehättävän upean hehkeä. Rakas hauvavauvani, kultapullani, unelmien poikamieheni-  


...No niin. hyvä on. Nemo saatiin kasvattajalta vaihtokauppana, mikä kuullostaa aika kamalalta. :D Siihen on hyvä selitys, lupaan! Olipa kerran kasvattaja. Ostimme kasvattajalta valkoisen paimenkoiran kotilemmikiksi, Jerrin. Kasvattaja piti kyseisestä pentueesta yhden koiran itsellään näyttelykoirana. Ja tottakai meidän Jerrimme oli täydellinen muotovalio, kun tää kasvattajan koira oli... ei niin muotovalio.

Jerrillä oli paha tapa vetää hihnassa. Lopulta kukaan ei uskaltanut enää lenkittää sitä, joten se oli annettava pois. Tottakai kasvattaja halusi täydellisen näyttelykoiransa takaisin. Saisimme tilalle uuden pennun valitsemastamme hänen kasvattamastaan rodusta. Äiti kysyi että mikä näistä roduista otetaan, ja minä valitsin welsh corgin.

Ja niin kotiimme haettiin pieni pikkuinen makkara. 


Nemo rekisteröitiin alusta alkaen omiin nimiini, mutta sen ei ollut tarkoitus olla ikioma koirani, vaan perheen koira kuten aina ennenkin. Nemo kuitenkin kiintyi heti ensimmäisestä automatkasta asti eniten minuun, mikä tietenkin oli ihanaa koska jostain syystä kaikki koiramme aina rakastivat äitiä.

Vaan sitten oli lukion aloittamisen aika, ja muutin isäni luokse Klaukkalaan joka on monin tunnin bussimatkan päässä äitini luota. Nemo jäi äidin luo, ja minua harmitti että menetin nyt juuri sen koiran joka piti minusta. En muista mitä tapahtui, mutta jotenkin kiinnyttiin Nemon kanssa välimatkan takia toisiimme vielä enemmän. Siitä tuli minun koira sen takia että muutin pois sen luota. Outoa!

Nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä jo vuoden, ja jatkoa piisaa!


Toivottavasti teillä (ja meillä!) on hauskaa blogin parissa. :)